Ulkomuistista

kuva: twobee

Mielenkiintoista, kuinka monella tasolla muisti toimii. Joogaharjoitus tulee jostain tietoista ajatusta syvemmältä. Olen tehnyt tätä kauan, muistan sen. Monta vuotta joogaharjoitusta ja lapsena harrastettu baletti selittävät paljon lihasmuistia, mutta eivät pelkästään. Hengitys, asanoihin uppoaminen, kehon tuntu eri asennoissa, siinä on jotain todella tuttua.

Olen aina rakastanut joogaa koko sydämestäni, lähtien ensimmäisestä kerrasta, kun sitä tein. Mutta miten turhauttavaa onkaan tajuta liikkeiden ydin, mihin ne tähtäävät, miltä niiden pitäisi tuntua, ja huomata järkytyksekseen, ettei keho taivukaan niihin. Muistan sen niin toisin. Olen joogannut ennenkin, olen siitä varma, ja hyvinkin perinpohjaisella antaumuksella. Jopa niin perinpohjaisella, että joogafilosofia nostaa ihokarvat pystyyn. Guru-palvonta, uskonnollishenkinen paatos ja "tämä tekee kaikille hyvää"-propaganda saavat välillä minut voimaan todella pahoin, ja syyt ovat jossain paljon tätä elämää syvemmällä. Sieluni ei ole unohtanut, miten olen kerran hurahtanut tähän juttuun eikä lopputulos ollut pelkästään kaunista.

Joku nyky-psykoterapeutti voisi sanoa, että ongelmani ovat tästä elämästä lähtöisin. Kaikki traumani, luottamuspula ja täydellisyyden tavoittelun paineet ovat ankean lapsuuden tuotosta. En voi täysin väittää vastaankaan. Ne ovat mukana kompastuskivinä muuten niin sileällä joogamatolla. Mutta kaikkea en voi selittää näin lyhyellä historialla. Minun liikunnallisuuteni on jäänyt käytännössä lapsuuden vuosien harvojen balettituntien varaan. En ole koskaan ollut tippaakaan sporttinen, päinvastoin. Kroppa on ollut ennemminkin pakollinen mukana raahattava paha. Ja silti liiketaju on minussa.

Tällä kertaa jooga on opettamassa minulle tervettä kunnioitusta ruumista kohtaan. Olkoonkin, että kehoja tulee ja menee, syntyy ja kuolee, eikä niihin tule kiintyä liikaa, niin ehkä siinä on kuitenkin pointtia, että tomumajastaan pitää huolta - kohtuudella. Koko elämää täyttäväksi filosofiaksi joogasta ei minulle kuitenkaan ole. Tämä on kivaa ainoastaan niin kauan kuin on se on kivaa, ja yhtään enempää on liikaa. Tämä ehdoton käsky tuntuu olevan tatuoituna joka solussani.

Pikaisia havaintoja viime päiviltä: jooga herkistää nopeasti. Vain kaksi intensiivistä harjoitusta ja huomaan tutut efektit. Aistit ovat pinnassa. Etenkin tuoksut ja maut ovat voimakkaita, korvat ovat virittyneet, unet ovat kirkastuneet. Ai niin, tätähän se on. Keho muistaa, mieli muistaa, sielu muistaa. Jooga tekee hyvää.