Selkäni haluaa taaksepäin

kuva Hafizov

Aah mikä tunne, kun kroppa alkaa vähän avautua! Eilinen hotjooga-harjoitus tarjoili asanoita, joita en ole ennen kokeillut. Astangaharjoituksessa vastaavia tehdään vasta 2-sarjassa, johon asti en varmaan tämän elämän aikana tule pääsemään. (Tiedetään, never say never, mutta on se realismi sallittua joogahurahduksessakin). Ilmeisesti jonkun astanga-pykälän mukaan taaksetaivutuksia ei tehdä ennen kuin joogaharjoitus on edennyt pidemmälle. Varmasti tämä säästää selkää, mutta hitto kun taakse taivuttaminen tekee hyvää! Keho suorastaan huutaa sitä, eli kaipa kroppani sitten on näille asanoille valmis.

Miellyttävä uusi tuttavuus oli ushtrasana. Astangastaharjoituksesta minulle jo tuttu urdhva dhanurasana eli silta muistuttaa tätä asanaa, mutta on rankempi hartioille. Polvien päällä seisominen auttoi keskittymään yläkropan avaamiseen. Pitkästä aikaa tuntui, että saan kunnolla happea keuhkoihin.

Toinen taaksepäin taivutus supta-vajrasana tuntui samoin heti omalta. Olen usein venytellyt etureisiä tässä asennossa tietämättä, että se on myös jooga-asana. Ihanaa, tähän olisin voinut jäädä loppupäiväksi.

Muita uusia tuttavuuksia bikram joogaan perustuvassa hotissa on dandayamana-dhanurasana. Tasapainoliikkeitä tuntuu hotissa olevan muutenkin enemmän kuin astangassa. Huvittavaa, miten keho on tottunut tiettyihin liikkeisiin. Odotapa, kun vaihdetaan vähän erilaiseksi yhdellä jalalla seisomiseksi, niin tasapainossa onkin hakemista. Hyvä, että kenottelua on tarjolla moneen eri suuntaan. Löytyy uusia ulottuvuuksia kehon tuntemuksissa.

Havaintoni monipuolisuudesta saavat vahvistusta. Ei varmasti haittaa tehdä erityyppisiä joogaharjoituksia. Toistaiseksi polvi ei ole kiukutellut, joten harjoitukset jatkuvat.