Ylösalaisin kaikki on samoin mutta toisin

Kuva: freedigitalphotos.net
mr. lightman

Suunnilleen vuosi sitten aloitin säännöllisen joogamisen parin vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui kipeytyneestä polvesta, ja tauon aikana tuntuma harjoitukseen tietenkin rapistui lähes olemattomaksi.

Jooga on elämänmittainen oppimisen tie, ja myös tauko voi olla kehityksen kannalta arvaamattoman tärkeää aikaa. Nyt harjoitukseni alkaa olla suunnilleen sillä tasolla, jolle se jäi ennen kipujen ilmestymistä ja luopumisprosessia, jonka aikana jouduin isosti miettimään, onko jooga mun juttu ja jos, niin millä ehdoilla.

Nyt, kun olen aloittanut tavallaan alusta, asanoita on ollut pakko tehdä hitaasti, ainoastaan kehon ehdoilla ja itseä kuunnellen. Joogasta on vihdoin tullut oma harjoitus, ja sillä, mitä kukaan muu sanoo, tekee tai ajattelee ei ole merkitystä. Ei edes ohjaajalla. Vastuu itsestäni on ainoastaan minulla, ja harjoituksen intensiteetin päätän minä.

Huiman tärkeitä asioita on tapahtunut. Jooga on muuttunut pinnistelemättömäksi - tai ainakin siihen suuntaan. Luulin aina tienneeni, mitä tarkoitetaan harjoituksen rentoudella, mutta olen saanut huomata, etten ole tiennyt mitään. :) Harjoitus ei tosiaankaan ole tekemistä, se on olemista. Asanoita ei suoriteta, niitä tunnustellaan. Joogaa ei pusketa, päinvastoin. Mitä enemmän päästän irti, sitä helpompi harjoitus on. Ei ole olennaista mitä teen, vaan miten.

Itsestäänselviä lausahduksia, jotka ovat nyt luiden ja ytimien kautta koettuina heränneet eloon. Seitsemisen vuotta joogapolun taaperrusta takana ja jotain alkaa vihdoin loksahdella kohdilleen. Ahaa...! on ehkä parhaiten tätä fiilistä kuvaava ilmaus. Olo on sellainen, että olen tehnyt kertauskierroksen. Vuoden aikana olen lähtenyt aivan joogan alkeista ja käynyt läpi kaiken siihen asti oppimani, mutta eri syvyysasteella. Ne osiot, joiden ohi olen viime kierroksella hypännyt laiskuuttani tai vain hosunut puhtaasta etenemisen innosta, tulivat nyt lusikoitavaksi. Egon kanssa on tehty työtä, juuri sen kaverin kanssa, joka ähisee aamuisin, että on kohtuutonta vaatia ketään joogaamaan kuudelta tai joka väittää kaikkitietävällä äänellä, että ihan hyvin voi istua risti-istunnassa läppärin ääressä koko päivän ja se vastaa harjoitusta.

Vaikeita asanoita olen joutunut lähestymään kärsivällisyydellä. Päälläseisonta, aiemmin sanoinkuvaamattomia kauhuntunteita herättänyt mörkö on yhäkkiä vain asana muiden joukossa. Kun aiemmin tunsin, että maailmani käännetään ylösalaisin ja minulta viedään niin sanotusti pohja pois, se on alkanut tuntua pelkältä vatsalihasliikkeeltä ja tasapainon hakemiselta - noin kärjistetysti sanottuna. Sitäpaitsi se on äärettömän miellyttävä asana, mielipide, jonka olen usein kuullut joogeilta ja mielessäni ajatellut, että niin varmaan. Kenestäkään päälläseisonta ei voi tuntua miellyttävältä. Se on korkeintaan itsetuntoa hivelevä asana, jos on onnistunut voittamaan pelkonsa ja keksinyt, kuinka siellä killutaan kauan.

Päällä seisonta on todellakin ihanan rauhoittavaa. Kun huomaan, että hallitsen kehoani myös ylösalaisin ja ettei asento itse asiassa poikkea jalkojen päällä seisomisesta (paitsi että vietämme aika paljon suuremman osan elinajastamme jalkojen kuin pään päällä), sirsasana on paljastanut minullekin kauniimman puolensa. Joskus kannattaa myös kaatua kunnolla vain huomatakseen, ettei maailma silti kaadu. Sivulle päin kipatessa käy tuskin kuinkaan, ja painopisteen mennessä yli selkä vaan pyöreäksi ja kuperkeikalla alas. Ja eikun takaisin ylös.

Tällaista kaikkea kivaa päälläseisonnassa voi sitten tulevaisuudessa tehdä, kun siellä oppii viihtymään. Harjoitukset jatkukoot.

Hottia Yin joogaa

Joogakokeilut on nyt laajennettu Yin joogaan. Päädyin tähän hidastempoiseen joogamuotoon, koska jo kaksi ihmistä on erittäin painavalla äänensävyllä sanonut minulle, että kokeile. En usko sattumiin, joten en jäänyt odottamaan kolmatta kehotusta universumilta tarttua tähän vinkkiin. Marssin HotYin -tunnille, joka kesti ruhtinaalliset puolitoista tuntia ja ihastuin!

 Kuten ylipäätään joogaa, tätäkin kokemusta on vaikea sanallistaa. Jooga on tehtävä itse, muutoin se ei avaudu. Mutta lyhykäisyydessään kyse on Astangajoogalle lähes vastakkaisesta suuntauksesta. Astanga on dynaamisena joogamuotona yang-tyylinen harjoitus, joka treenaa tehokkaasti lihaksia. Yin joogan kolmesta viiteen minuuttia pitkät venytykset taas kohdistuvat enemmän sidekudoksiin ja jänteisiin. Yin muistuttaakin syvävenyttelyä, mutta kun siihen yhdistetään joogahengitys, tuloksena on todella luihin ja ytimiin asti ulottuvaa rentoutumista.

Yin jooga koostuu lähinnä lattialla tehtävistä asanoista. Harjoitus on hyvin meditatiivinen kokemus. Lämpö on ihanaa, rakastan hot-salin lamppuja niin, että voisin käydä syleilemässä niitä tunnin jälkeen samoin kuin tosijoogit käyvät halaamassa gurujaan. Keskellä hyistä helmikuuta mikään ei nostata energioitani paremmin kuin lämpö! Lisäksi asanoilla on ihanat nimet: perhonen, lohikäärme, sammakko, joutsen,onnellisen lapsen asento... Itseni kaltaiselle verbaaliselle ihmiselle selkokieliset nimet auttavat hahmottamaan paljon sitä, mihin asanalla pyritään. Muutenkin tarvitsen harjoitukseen sen, että joku selittää asanat, puhuu ne auki. Pelkkä jäsenieni taivuttelu ja asettelu ei loksauta palikoita aivoissani, ellei toimintaa pueta myös sanoiksi: miksi jotain tehdään ja miten se vaikuttaa. Yintunnilla kehosta löytyy myös mojovia kipupisteitä. Asanoita ei kertakaikkiaan voi runnoa, koska niissä viivytään niin pitkän aikaa. Sopiva tuntu on haettava kärsivällisesti, muuten viittä minuuttia samassa asennossa ei jaksa olla. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, että aika hurahti sekunnissa. Leijuin euforian tunteen vallassa jossain katon ja taivaan välillä. Kerrankin oli aikaa tunnustella kehon kulmia kaikessa rauhassa, mihinkään ei sattunut eikä mikään piiskannut eteenpäin. Pysähdyin hetkeen ja vain olin. Tätä lisää!

Jooga lieventää masennusta

Helsingin Sanomat tänään: kovempaa tieteellistä näyttöä joogan eduista.
Näinä aikoina, kun yhä useampi on väsynyt työhön tai työttömyyteen, elämän umpikujamaisuuteen tai vain uupunut suhteettoman rankoilta tuntuvien vaatimusten äärellä, jooga on hetkeen pysähtymistä ja itsen kuuntelemista. Harjoituksen ajan saa kerrankin luvan kanssa vain kuulostella, miltä minusta tuntuu.

Jooga tekee hyvää. ॐ शान्ति - Om Shanti. 

Joogan edut

kuva Gustavo Rezende

Ajattelin listata niitä hyviä asioita, joita jooga on elämääni tuonut. Sitten sellaisina päivinä, kun ei aina huvittaisi niin satasella tehdä harjoitusta, kaivan tämän esiin. ;)

Yleensä joogan harrastamiseen liitetään:

* mielenrauha, tyyneys ja keskittymiskyky

Jooga on aina ollut minulle enemmän meditaatioharjoitus kuin mitään muuta, fyysinen rukous. Ajatukset ovat kirkkaampia joogan ansiosta, on helpompi sulkea ylimääräiset asiat ulos. 

* ruokahalu

Vuosikymmeniä tapasyöppönä vietettyäni aloin jo alistua siihen ajatukseen, että ruoka hallitsee minun elämääni enkä voi sille mitään. Olin jo lähes keski-ikäinen enkä ollut keksinyt konstia, jolla olisin saanut tämän riivauksen kuriin. Syödä täytyy, mutta mitään normaalia suhdetta en ollut saanut kehitettyä ruokaan. Kaikenlaista syömishäiriötä olen itselleni kehitellyt, olen myös paastoillut ja syönyt kasvisruokaa valtaosan elämääni, pudottanut painoa useita kymmeniä kiloja, mutta koskaan en ole ollut kehooni tyytyväinen enkä kotonani itsessäni. Vasta jooga toi sellaisen ulottuvuuden omaan kehosuhteeseen, että ruoka ei yhtäkkiä ollutkaan enää elämäni keskiössä. Lakkasin lataamista siihen energiaa tyyliin "ei saa syödä sitä, ei saa syödä tätä", laskemasta kaloreita ja ravaamasta vaa'alla päivittäin. Joogan myötä ahmimishalu on kadonnut. Ei enää huvita mättää, ei itseltään salaa eikä julkisesti. Ajatusvinouma, että kuolen nälkään tai näännyn jollen syö, on joogan avulla irrottanut kuristuotettaan. Tämä on ollut erittäin tervetullut muutos! Kuten minulle viisaasti sanottiin, pranaa saa myös muualta kuin ruuasta. 

* uni

En ole kokenut sellaista, että joogan myötä unen tarve vähenisi. Päinvastoin, uni maistuu edelleen vaikka 12 tuntia yössä. Mutta unen laatuun jooga on vaikuttanut. Nukahdan helposti ja katselen paljon unia. En ole koskaan ollut hyvä aamuherääjä eikä jooga ole minusta sellaista tehnyt. Mutta hitusen helpommiksi aamutokkuraiset tuntini ovat tulleet kirkasvalolampun ja vahvan kahvin avulla. Teen jopa aamujoogaa säännöllisesti, vaikka se on tooosi vaikeaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tuulta päin on mentävä ja tässä lienee minun kehittämisen paikkani. Odotan sitä päivää, kun herään viideltä ja laittaudun harjoitukseen... luultavasti se tapahtuu niin kuin kaikki joogan parissa on käynyt eli itsekseen. Jonain kauniina päivänä vaan huomaan tekeväni sarjaani kukonlaulun aikaan ilman sen suurempaa numeroa. Hyväksyn sen, että olen väsynyt, kankea ja haluton aamuisin, sellainen minä olen, sen kanssa on tultava toimeen eikä siitä kai sen isompaa haloota tarvitse itselleen nostaa.

* aistit

Sekä haju- että makuaisti herkistyvät. Samanlaisiksi ne muuttuivat raskauksien aikana, paljon hienovireisemmiksi tunnistamaan sävyjä ja erottamaan kaukaakin ja pienissä määrissä eri aromeja. Se on toisaalta tosi jännää, toisaalta myös vähän rasittavaa. Esim. tupakansavu on muuttunut niin tyrmääväksi hajuksi, että se kääntää vatsan ympäri. Myös pesuaineiden hajusteet ja parfyymit saavat silmät valumaan ja kurkkua kuristamaan. Enkä ole koskaan ollut mikään hajusteallergikko. No, kaikkea ei voi saada. Hyvä puoli on, että myös hyvistä tuoksuista saa paljon irti: luonnon tuoksut ja myös toisten ihmisten ominaishajut ovat tulleet paljon tärkeämmiksi ja ne ikään kuin "puhuvat". 

* terveys

Joogan aloittamisen jälkeen olen päässyt monesta kestovaivasta, kuten migreenistä ja kausiflunssista. En ole käytännössä ikinä sairas. Ennen joogaa kärsin mm. angiinakierteistä ja poskiontelontulehduksista, ja antibiootteja olen syönyt, kuten varmaan moni, aivan turhaan. Eipä ole niihin myrkkyihin tarvinnut sittemmin koskea. Jooga on tuonut ryhtiä ja rentoutta kehoon, sitä staminaa, jota tarvitsemme kyetäksemme kohtaamaan elämän haasteet. Joogasta kehoni on saanut voimaa ja notkeutta. 

* henkisyys

Viimeiseksi se tärkein. Ilman joogaa en olisi tällä henkisellä tiellä, jolla olen. Jooga on auttanut minua kohtaamaan sisäisiä peikkoja ja katsomaan elämää ihan toisesta näkövinkkelistä. Kun keskityn enemmän omaan itseeni, muiden puutteet ja viat lakkaavat yllättäen vaivaamasta. Sisäinen maailma on niin paljon kiinnostavampi kuin se, mitä muut häsäävät, että tuntuu ihan hassulta, että olen joskus halunnut niin paljon muilta ihmisiltä: hyväksyntää, huolenpitoa, sääliä,  huomiota, kehuja, myötäsilittämistä. Vahvistusta egolleni yksinkertaisesti. Enää minun ei tarvitse käyttää muita hyväkseni ruokkiakseni tuota pikku käenpoikasta. Maailmankaikkeus on täynnä rakkauden energiaa, minun ei tarvise kuin juoda sitä sisääni. Ja vain olla. 

Namaste! 

Chakrat

Ihmeellisissä loppuvuoden energioissa on syvästi tyydyttävää sekä joogata että tehdä reikiä. Molemmat puhdistavat chakroja, kehon energiakeskuksia. Alla hieno visuaalinen esitys chakroista, avaimistamme maailmankaikkeuteen ja minuuden ytimeen. Tervetuloa tutkimusretkelle olemisen salaisuuksiin!

Jooga ei katso ikää

Joogaharjoitus on taas muotoutunut säännölliseksi osaksi elämääni. Tärkein syy harjoituksen katkeamiseen oli polven kipeytyminen. Se on vaivannut minua pari vuotta niin, että olen ajatellut joogan ehkä sitten vain olevan muita ihmisiä varten, mutta ei minun kropalleni.

Noh, annahan olla. "Sattumalta" sain ajan akupainantahoitajalle, joka korjasi kipeän polveni täysin. Jumiutunut lonkka ja kiristävä sisäreisi olivat kuulemma syynä, ja nyt ongelma on poistunut, kertahoidolla. Uskomatonta mikä olo! Olen viikon verran joogannut lähes päivittäin, eikä polvi vaivaa tippaakaan. En olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että se voi parantua näin helposti.

Joogan tie kutsuu nyt voimakkaasti, tämä suunta tuntuu oikealta ja haluan seurata sitä ja katsoa minne se vie. Kuvioon kuuluu tietysti roimasti itse-epäilyä. Tänään viimeksi epäusko valtasi mielen: "olen jo niin vanha" "olen niin kankea" "olen niin lihava" "olen niin vaiheessa" "mitä oikein kuvittelen itsestäni" jne. Tiedätte kyllä, kuinka mieli keksii selityksiä, joiden ainoa käyttövoima on pelko.

Ja tällä ihanalla videolla maailmankaikkeus vastasi minulle tänään. Tämän upean naisen kautta haluan toivottaa kaikille kaunista päivää!

Tutkimusmatkailua

kuva: photl.com

Olen aina ollut harvinaisen itsepäinen jäärä. En suostu nielemään sitten mitään pureskelematta, ja se on tuonut kieltämättä paljon hankaluuksia elämääni. Nätisti asian voisi muotoilla niin, etten ole päästänyt itseäni helpolla.

Siksi joogaan hurahtaminen on minulle äärimmäisen vastenmielinen ajatus. Gurun kuvat seinällä eivät poikkea paavin sormuksen suutelemisesta tai Sieg heil-tervehdyksistä. Näin minun pienessä mielessäni, ja tästä periaatteesta pidän kiinni. Voi olla, että se vie minut vielä tuhoon ja turmioon, mutta vieköön. :)

Kuriton joogamatkailu on hauskaa. Olen nyt tutustunut Les Mills Bodybalance-tunteihin. Hihii! Tunti muistuttaa hathajoogaa, mutta osioita on myös taijista ja pilateksesta. Mukava soppa venytyksiä ja liikesarjoja musiikin tahdissa hämärässä valaistuksessa. Eikä siinä mitään, nautin tunnista täysillä, varsinkin musasta. Tuli myös minulle uusia liikkeitä, joiden hallitsemiseen jouduin vaivaamaan aivosolujani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikki nämä itämaiset lajit taistelulajeista joogaan ja meditaatioon ovat yhtä ja samaa juttua. Energian kierrättämistä ja mielen keskittämistä.

Wikipedia kertoo taijin periaatteista seuraavaa:

• Harjoituksen aikana tulisi välttää henkistä ja fyysistä jännitystä
• Pyritään tyhjentämään mieli harjoitukseen kuulumattomista ajatuksista
• Yhdistetään hengitys ja liike, hengitetään kevyesti nenän kautta
• Liikkeet tehdään pakottamatta ja pehmeästi
• Liikkeet tehdään kiirehtimättä ja riittävän hitaasti
• Liikkeet tehdään tarkasti harkiten
• Liikkeet tehdään pitäen tempo samana
• Liikkeet tehdään viemättä niitä ääriasentoihin, jokaisen liikkeen loppu on seuraavan liikkeen alku
• Liikeiden tulee tuntua luontevilta
• Liikkeen tulee olla keskeytymätön harjoituksen alku- ja loppuasentoa lukuunottamatta

Kuulostaa kovasti joogalta. Ja kuulostaa siltä, mihin minä harjoituksellani pyrin. Rakastan myös juoksemista, ja pääsen siinä samaan meditatiiviseen tilaan kuin joogatessa. Aikuispäivilläni olen tykästynyt lenkkeillyyn jopa niin että olen osallistunut maratonin puolikkaille. Asia, jota en ikipäivinä olisi uskonut voivani tehdä. Jos minulle olisi kymmenen vuotta sitten sanottu, että tulen kipittämään riemumielellä ja vapaaehtoisesti 21 kilometeriä olisin nauranut vedet silmissä. Olen vahvan sohvaperunataustan omaava henkilö, eikä liikunta missään muodossa ole ikinä oikein tuntunut mun jutulta. Ei ennen kuin rupesin sitä tekemään. Oivalsin, että kehon pyörittäminen ja vääntäminen eri kulmiin ja sen pakottaminen omien (mielen luomien) rajojen yli onkin oikeasti henkisesti palkitsevaa.

Liikunnanvihaajan ja fyysisen kehon vihaajan luutumista eroon pääseminen ei ole ollut helppoa eikä minusta takuulla koskaan tule himosporttimimmiä eikä superjoogia. Polku on pitkä ja kuoppainen sen oivaltamiseen, ettei kroppa olekaan vain mukana raahattava välttämätön paha, josta täytyy pitää huolta vaikkei pätkääkään huvittaisi. Oikeasti me olemme upeita energiatihentymiä, valokeskuksia, ja fyysisten kehojemme kautta meidän on mahdollista kokea ja luoda jotain aivan ainutlaatuista. Harvalla on näin hieno etuoikeus. Aion olla lahjastani kiitollinen, olkoonkin, että sen saaminen on oman karmani tulosta ja universaalin lainalaisuuksien mukaan ainoastaan oikein ja kohtuullista. Minä saan olla juuri tämä ihminen joka olen juuri tässä hetkessä, ajassa ja paikassa, juuri tässä kehossa. Ihan mieletön juttu!