Jooga ei katso ikää

Joogaharjoitus on taas muotoutunut säännölliseksi osaksi elämääni. Tärkein syy harjoituksen katkeamiseen oli polven kipeytyminen. Se on vaivannut minua pari vuotta niin, että olen ajatellut joogan ehkä sitten vain olevan muita ihmisiä varten, mutta ei minun kropalleni.

Noh, annahan olla. "Sattumalta" sain ajan akupainantahoitajalle, joka korjasi kipeän polveni täysin. Jumiutunut lonkka ja kiristävä sisäreisi olivat kuulemma syynä, ja nyt ongelma on poistunut, kertahoidolla. Uskomatonta mikä olo! Olen viikon verran joogannut lähes päivittäin, eikä polvi vaivaa tippaakaan. En olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että se voi parantua näin helposti.

Joogan tie kutsuu nyt voimakkaasti, tämä suunta tuntuu oikealta ja haluan seurata sitä ja katsoa minne se vie. Kuvioon kuuluu tietysti roimasti itse-epäilyä. Tänään viimeksi epäusko valtasi mielen: "olen jo niin vanha" "olen niin kankea" "olen niin lihava" "olen niin vaiheessa" "mitä oikein kuvittelen itsestäni" jne. Tiedätte kyllä, kuinka mieli keksii selityksiä, joiden ainoa käyttövoima on pelko.

Ja tällä ihanalla videolla maailmankaikkeus vastasi minulle tänään. Tämän upean naisen kautta haluan toivottaa kaikille kaunista päivää!