Tutkimusmatkailua

kuva: photl.com

Olen aina ollut harvinaisen itsepäinen jäärä. En suostu nielemään sitten mitään pureskelematta, ja se on tuonut kieltämättä paljon hankaluuksia elämääni. Nätisti asian voisi muotoilla niin, etten ole päästänyt itseäni helpolla.

Siksi joogaan hurahtaminen on minulle äärimmäisen vastenmielinen ajatus. Gurun kuvat seinällä eivät poikkea paavin sormuksen suutelemisesta tai Sieg heil-tervehdyksistä. Näin minun pienessä mielessäni, ja tästä periaatteesta pidän kiinni. Voi olla, että se vie minut vielä tuhoon ja turmioon, mutta vieköön. :)

Kuriton joogamatkailu on hauskaa. Olen nyt tutustunut Les Mills Bodybalance-tunteihin. Hihii! Tunti muistuttaa hathajoogaa, mutta osioita on myös taijista ja pilateksesta. Mukava soppa venytyksiä ja liikesarjoja musiikin tahdissa hämärässä valaistuksessa. Eikä siinä mitään, nautin tunnista täysillä, varsinkin musasta. Tuli myös minulle uusia liikkeitä, joiden hallitsemiseen jouduin vaivaamaan aivosolujani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikki nämä itämaiset lajit taistelulajeista joogaan ja meditaatioon ovat yhtä ja samaa juttua. Energian kierrättämistä ja mielen keskittämistä.

Wikipedia kertoo taijin periaatteista seuraavaa:

• Harjoituksen aikana tulisi välttää henkistä ja fyysistä jännitystä
• Pyritään tyhjentämään mieli harjoitukseen kuulumattomista ajatuksista
• Yhdistetään hengitys ja liike, hengitetään kevyesti nenän kautta
• Liikkeet tehdään pakottamatta ja pehmeästi
• Liikkeet tehdään kiirehtimättä ja riittävän hitaasti
• Liikkeet tehdään tarkasti harkiten
• Liikkeet tehdään pitäen tempo samana
• Liikkeet tehdään viemättä niitä ääriasentoihin, jokaisen liikkeen loppu on seuraavan liikkeen alku
• Liikeiden tulee tuntua luontevilta
• Liikkeen tulee olla keskeytymätön harjoituksen alku- ja loppuasentoa lukuunottamatta

Kuulostaa kovasti joogalta. Ja kuulostaa siltä, mihin minä harjoituksellani pyrin. Rakastan myös juoksemista, ja pääsen siinä samaan meditatiiviseen tilaan kuin joogatessa. Aikuispäivilläni olen tykästynyt lenkkeillyyn jopa niin että olen osallistunut maratonin puolikkaille. Asia, jota en ikipäivinä olisi uskonut voivani tehdä. Jos minulle olisi kymmenen vuotta sitten sanottu, että tulen kipittämään riemumielellä ja vapaaehtoisesti 21 kilometeriä olisin nauranut vedet silmissä. Olen vahvan sohvaperunataustan omaava henkilö, eikä liikunta missään muodossa ole ikinä oikein tuntunut mun jutulta. Ei ennen kuin rupesin sitä tekemään. Oivalsin, että kehon pyörittäminen ja vääntäminen eri kulmiin ja sen pakottaminen omien (mielen luomien) rajojen yli onkin oikeasti henkisesti palkitsevaa.

Liikunnanvihaajan ja fyysisen kehon vihaajan luutumista eroon pääseminen ei ole ollut helppoa eikä minusta takuulla koskaan tule himosporttimimmiä eikä superjoogia. Polku on pitkä ja kuoppainen sen oivaltamiseen, ettei kroppa olekaan vain mukana raahattava välttämätön paha, josta täytyy pitää huolta vaikkei pätkääkään huvittaisi. Oikeasti me olemme upeita energiatihentymiä, valokeskuksia, ja fyysisten kehojemme kautta meidän on mahdollista kokea ja luoda jotain aivan ainutlaatuista. Harvalla on näin hieno etuoikeus. Aion olla lahjastani kiitollinen, olkoonkin, että sen saaminen on oman karmani tulosta ja universaalin lainalaisuuksien mukaan ainoastaan oikein ja kohtuullista. Minä saan olla juuri tämä ihminen joka olen juuri tässä hetkessä, ajassa ja paikassa, juuri tässä kehossa. Ihan mieletön juttu!