Ajattelin listata niitä hyviä asioita, joita jooga on elämääni tuonut. Sitten sellaisina päivinä, kun ei aina huvittaisi niin satasella tehdä harjoitusta, kaivan tämän esiin. ;)
Yleensä joogan harrastamiseen liitetään:
* mielenrauha, tyyneys ja keskittymiskyky
Jooga on aina ollut minulle enemmän meditaatioharjoitus kuin mitään muuta, fyysinen rukous. Ajatukset ovat kirkkaampia joogan ansiosta, on helpompi sulkea ylimääräiset asiat ulos.
* ruokahalu
Vuosikymmeniä tapasyöppönä vietettyäni aloin jo alistua siihen ajatukseen, että ruoka hallitsee minun elämääni enkä voi sille mitään. Olin jo lähes keski-ikäinen enkä ollut keksinyt konstia, jolla olisin saanut tämän riivauksen kuriin. Syödä täytyy, mutta mitään normaalia suhdetta en ollut saanut kehitettyä ruokaan. Kaikenlaista syömishäiriötä olen itselleni kehitellyt, olen myös paastoillut ja syönyt kasvisruokaa valtaosan elämääni, pudottanut painoa useita kymmeniä kiloja, mutta koskaan en ole ollut kehooni tyytyväinen enkä kotonani itsessäni. Vasta jooga toi sellaisen ulottuvuuden omaan kehosuhteeseen, että ruoka ei yhtäkkiä ollutkaan enää elämäni keskiössä. Lakkasin lataamista siihen energiaa tyyliin "ei saa syödä sitä, ei saa syödä tätä", laskemasta kaloreita ja ravaamasta vaa'alla päivittäin. Joogan myötä ahmimishalu on kadonnut. Ei enää huvita mättää, ei itseltään salaa eikä julkisesti. Ajatusvinouma, että kuolen nälkään tai näännyn jollen syö, on joogan avulla irrottanut kuristuotettaan. Tämä on ollut erittäin tervetullut muutos! Kuten minulle viisaasti sanottiin, pranaa saa myös muualta kuin ruuasta.
* uni
En ole kokenut sellaista, että joogan myötä unen tarve vähenisi. Päinvastoin, uni maistuu edelleen vaikka 12 tuntia yössä. Mutta unen laatuun jooga on vaikuttanut. Nukahdan helposti ja katselen paljon unia. En ole koskaan ollut hyvä aamuherääjä eikä jooga ole minusta sellaista tehnyt. Mutta hitusen helpommiksi aamutokkuraiset tuntini ovat tulleet kirkasvalolampun ja vahvan kahvin avulla. Teen jopa aamujoogaa säännöllisesti, vaikka se on tooosi vaikeaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tuulta päin on mentävä ja tässä lienee minun kehittämisen paikkani. Odotan sitä päivää, kun herään viideltä ja laittaudun harjoitukseen... luultavasti se tapahtuu niin kuin kaikki joogan parissa on käynyt eli itsekseen. Jonain kauniina päivänä vaan huomaan tekeväni sarjaani kukonlaulun aikaan ilman sen suurempaa numeroa. Hyväksyn sen, että olen väsynyt, kankea ja haluton aamuisin, sellainen minä olen, sen kanssa on tultava toimeen eikä siitä kai sen isompaa haloota tarvitse itselleen nostaa.
* aistit
Sekä haju- että makuaisti herkistyvät. Samanlaisiksi ne muuttuivat raskauksien aikana, paljon hienovireisemmiksi tunnistamaan sävyjä ja erottamaan kaukaakin ja pienissä määrissä eri aromeja. Se on toisaalta tosi jännää, toisaalta myös vähän rasittavaa. Esim. tupakansavu on muuttunut niin tyrmääväksi hajuksi, että se kääntää vatsan ympäri. Myös pesuaineiden hajusteet ja parfyymit saavat silmät valumaan ja kurkkua kuristamaan. Enkä ole koskaan ollut mikään hajusteallergikko. No, kaikkea ei voi saada. Hyvä puoli on, että myös hyvistä tuoksuista saa paljon irti: luonnon tuoksut ja myös toisten ihmisten ominaishajut ovat tulleet paljon tärkeämmiksi ja ne ikään kuin "puhuvat".
* terveys
Joogan aloittamisen jälkeen olen päässyt monesta kestovaivasta, kuten migreenistä ja kausiflunssista. En ole käytännössä ikinä sairas. Ennen joogaa kärsin mm. angiinakierteistä ja poskiontelontulehduksista, ja antibiootteja olen syönyt, kuten varmaan moni, aivan turhaan. Eipä ole niihin myrkkyihin tarvinnut sittemmin koskea. Jooga on tuonut ryhtiä ja rentoutta kehoon, sitä staminaa, jota tarvitsemme kyetäksemme kohtaamaan elämän haasteet. Joogasta kehoni on saanut voimaa ja notkeutta.
* henkisyys
Viimeiseksi se tärkein. Ilman joogaa en olisi tällä henkisellä tiellä, jolla olen. Jooga on auttanut minua kohtaamaan sisäisiä peikkoja ja katsomaan elämää ihan toisesta näkövinkkelistä. Kun keskityn enemmän omaan itseeni, muiden puutteet ja viat lakkaavat yllättäen vaivaamasta. Sisäinen maailma on niin paljon kiinnostavampi kuin se, mitä muut häsäävät, että tuntuu ihan hassulta, että olen joskus halunnut niin paljon muilta ihmisiltä: hyväksyntää, huolenpitoa, sääliä, huomiota, kehuja, myötäsilittämistä. Vahvistusta egolleni yksinkertaisesti. Enää minun ei tarvitse käyttää muita hyväkseni ruokkiakseni tuota pikku käenpoikasta. Maailmankaikkeus on täynnä rakkauden energiaa, minun ei tarvise kuin juoda sitä sisääni. Ja vain olla.
Namaste!
