Apinamieli

kuva ladattu täältä

Tämä kuva sai naurahtamaan ääneen. Mikä siinä onkin, että loppurentoutuminen tuntuu olevan vaikein osa harjoitusta. Miksi on niin hankalaa olla ajattelematta mitään, pari minuuttia vain olla?

Rakas apinamielemme aka ego tahtoo olla äänessä ja pomottaa, hyppyyttää meitä asiasta toiseen, halusta toiseen, mielikuvasta toiseen. Koko joogaharjoituksen idea on mielestäni oppia hallitsemaan levotonta apinamieltä. Apina ohjaksissa on hyvä renki, mutta ymmärrettävästi huono isäntä.

Käyttäisin rakkaasta apinamielestä ehkä mieluummin erään joogaohjaajani nimistystä lapsi. Apinamieli on kuin pieni taapero, uhmaikäinen. Se kyllä haluaa asioita loputtomiin, se osaa mankumiset, vinkumiset ja itkupotkut, mutta tietenkään sen ei kuulu saada tahtoaan läpi. Jos lapsukainen meinaa loppurentoutuksen aikana karata omille teilleen, se pitää uudelleen ja uudelleen lempeästi mutta lujasti palauttaa takaisin keskiöön, hengitykseen ja rentoon tilaan, jossa ei tarvita mitään. Ja vähitellen se alkaa uskoa, että näin on hyvä. Sinnikkyys palkitaan.

Apinamieli tulee tutuksi myös maton ulkopuolella. Harjoituksen aloittamisen vastustajana se voi olla sitkeä, mutta sitä voi huijata kuten pikkulasta.

1.
- En halua tehdä harjoitusta!
- Ei mutta katsopa miten kiva joogamatto! Avataan se ja istutaan siinä hetki. Eikös olekin mukavaa? Tehdäänkö myös pari asanaa? Ihan vaan muutama, sitten pannaan heti tämä matto pois.

2.
- On nälkä. Jano. Haluan katsoa telkkaria. Haluan karkkia. Haluan nukkua. Haluan roikkua fb:ssä. Haluan rentoutua.
- Onpa hienoja haluja! Tehdään niistä lista. Piirretään kukkasiakin. Voit saada ne kaikki, ihan jokaisen niistä. Täytetään jokaikinen toive vuorotellen. Mutta joogataan ensin. Sitten tehdään joku näistä mainioista jutuista.

3.
- En tee xxx-asanaa! Ihan tyhmä asana. Liian vaikea. En suostu.
- Ei xxx-asanaa ole pakko tehdä. Mutta jos kokeillaan sitä vähän matkaa, sitten voit päättää, haluatko tehdä sen kokonaan.

4.
- Hei pikkuinen apinamieli, kumman haluat tänään, pannaanko sininen vai punainen joogatoppi? Saat valita. Saat ihan itse päättää. Entä kumpi matto otetaan, turkoosi vai violetti?

Sanomattakin on selvää, että apinamieltä pitää muistaa kehua, kun se on ollut nätisti.

- Olitpa tosi reipas tänään! Harjoitushan sujuu jo tosi hienosti sinun kanssasi. Jatketaankin heti huomenna uudestaan, koska olet kehittynyt noin taitavaksi.

Mieli on myös tutkitusti altis kaikille mantroille ja hokemille. Ne alkavat totettaa itseään, koska niin aivomme yksinkertaisesti toimivat. Sen sijaan, että hoemme itsellemme "en jaksa, en pysty, en ehdi, en osaa, olen vanha / laiska / sairas / kankea / lihava / laiha / pitkäjalkainen / lyhytraajainen / isomahainen... ", olisi syytä kouluttaa apinamieltä positiivisin mantroin.

Niin hölmöltä kuin se ehkä aluksi tuntuukin, tätä kannattaa kokeilla. Valitse muutama positiivinen hokema, ja toista niitä itsellesi ääneen 3 kertaa tai 3x3 kertaa. "Rakastan itseäni. Rakastan itseäni. Rakastan itseäni." Tai: "Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa. Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa. Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa." Ääneen sanominen on tehokasta, mutta myös toistaminen hiljaa mielessä keskittyen toimii yhtä lailla. Olennaista on välttää negatiivisia sanamuotoja, esim. "en ole laiska" tms. tai jos niitä haluaa käyttää, niiden jättämän tyhjiön täyttämiseksi on liitettävä mantraan jokin positiivinen lause, esim. "En ole laiska vaan olen aktiiviinen ja rohkea."

Toista hokemiasi usein ja niin, että uskot siihen, mitä pikkuapinallesi sanot. Ja katso mitä tapahtuu. Voit yllättyä. :)