marraskuuta 01, 2013

Siltakaato

Seuraa kevyttä hömppäpäivitystä joogan ympäriltä. Varoitus niille, jotka eivät kestä epätosikkomaista asiaa harjoitukseen liittyen. ;)

Tuli tarve kirjoittaa myös joogaamisen vähemmän ryppyotsaisista puolista. Niin omien kuin monien muidenkin tekstien perusteella voi saada sellaisen kuvan, että jooga on kirkasotsaisten hullujen puuhaa, joilla on todellisuustaju vähän hukassa. Joogit ovat puritanisteja ja askeetikkoja, jotka hakevat silmät kiiluen ainoastaan korkeampia tavoitteita elämässä. Tai että jooga on tuskien taival, jonka varrella ei paljon valoa pilkahda.

Onneksi se ei ole ihan koko totuus. Viimeksi tuossa matolla könytessäni sain vaihteen vuoksi aivan järkyttävän naurukohtauksen, jota kesti noin varttitunnin. Onnistuin herättämään nukkuvat perheenjäseneni (pahoittelut siitä), mutta nauramista en vain kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan. Se oli oikein mukava harjoitus, vaikkei ehkä järin tehokas noin perinteisellä mittapuulla arvioituna. Oli tosi vapauttavaa nauraa itselleen ja samalla kaikille, jotka kuvittelin yhtä epätoivoisina ähkimässä kukonlaulun aikaan vääntääkseen kroppansa mitä oudoimpiin asentoihin. Varmasti tässä myös aiemmin tilittämäni 2. chakran hoito on sekin tuottanut tulosta - eipähän tullut itku vaan hersyvä nauru! Sakraalichakra edustaa iloa ja aistillisuutta, eloisuutta, luovuutta ja hurmioillisia tunteita, ja siltä tosissaankin tuntui. Muun muassa tästä syystä tykkään tehdä harjoitusta yksin kotona - en ihan tiedä, mitä mieltä joogasalilla oltaisiin moisesta kohtauksesta.

Harjoitusvaatteet pitää luonnollisesti valita fiiliksen mukaan eli keltainen ja oranssi olivat päivän värit. Mustia joogavaatteita en jaksaisi enää oikein pitää, vaikka niitä on kaappi täynnä. 

Muuten harjoitus kulkee juuri sitä omaa tahtiaan, johon voin lopulta vähän vaikuttaa. Kun olen valmis, asanat etenevät. Uusimpana aluevaltauksena treenaan siltakaatoa, olen nyt saanut gurulta luvan harjoitella sinne kippaamista. Tämä on iso käännekohta minulle. Olen vuosia sitten nähnyt hyvin vaikuttavan unen, jossa tein kaadon ja herättyäni olin ihan järkyttävän pettynyt, että olinkin vain minä omassa sängyssäni enkä lähelläkään minkäänlaista siltaa.

Nyt se on sitten tapahtunut, ja juuri kun vähiten sitä odotin. Hah! Ja tältä se tulee näyttämään sitten lopulta. :)

Hyviä harjoituksia!





lokakuuta 01, 2013

Kakkoschakran imussa


Maaplaneetalla elämme dualistisessa maailmassa, vastavoimien, plus- ja miinusenergioiden, maskuliinisen ja feminiinisen energian vuorovaikutuksessa. Tätä ilmentää kaikki olemassaoleva ympärillämme. Joogaharjoituksessa näiden energioiden vaihtelua voi tutkailla oman kehon kautta, mikä onkin tosi näppärä työkalu: se on ilmainen, aina saatavilla ja loputtoman viisas opettaja.

Jooga-asanoilla pyritään kehon energiakeskusten eli chakrojen aktivoinitiin, puhdistamiseen ja vahvistamiseen. Chakrat ovat luonteeltaan maskuliinisia tai feminiinisiä, ja riippuen vähän siitä, mitä keho-mieli-sielu-kokonaisuutemme milläkin hetkellä kaipaa, joogaharjoituskin muodostuu eri tyyppiseksi. Tällä hetkellä oman henkisen työn alla tuntuu olevan erityisesti sakraalichakra eli 2. chakra. Se sijaitsee muutaman sormenleveyden navan alapuolella, on väriltään oranssi ja ohjaa tunne-elämää, seksuaalisuutta ja luovuutta. Chakran liikatoiminta näkyy tunne-elämän ailahtelevuutena ja kontrolloinnin tarpeena, vajaatoiminta taas masennuksena ja kroonisensa väsymyksenä, ja usein epäbalanssi tuntuu näiden ääripäiden vaihteluna. Toiseen chakraan liittyvät myös syömisongelmat ja raha sekä pelot ovat usein varastoituneena täällä. Chakran avaaminen auttaa työstämään pelon ja häpeän tunteita ja antautumaan nautinnolle niin ihmissuhteissa kuin fyysisissä tarpeissa. Sakraalichakra huolehtii nestekierrosta ja pitää tunnekehon ja fyysisen kehon puhtaana tukoksista. Toinen chakra vastaakin kyyneleistä, noista nerokkaista kehon omista puhdistusnesteistä!

Alimmat kolme chakraa ovat lapsuuden ajan chakroja ja niihin juuttuneet toimintamallit ovat usein "ohjelmoituja" meihin kasvatuksella ja lapsuudenkodin tunneilmapiirillä. Henkisen kasvun edetessä vanhat ohjelmoinnit purkautuvat ja chakrat puhdistuvat. Asanaharjoituksessa toista chakraa aktivoivat mm. padangushtasanapaschimottanasanajanu sirsasana ja upavishtha konasana. Toki nämä mainitut asanat aktivoivat muitakin chakroja, ja toisaalta löytyy paljon asanoita, jotka vaikuttavat erityisesti 2. chakraan, mutta näissä olen itse kokenut erityisen selvästi sakraalichakran olemassaolon kehossani. Usein spontaani itku pääseekin jossain näistä asanoista.

Sakraalichakra on energialtaan feminiininen, vastaanottava, passiivinen, rentoutuva ja sisäänpäin avautuva,
kun maskuliininen energia on ulospäin suuntautuvaa, dynaamista ja aktiivista. Sakraalichakra on itselläni ollut isomman työn alla jo pitkään eikä liene sattumaa, että olen sisustanut isoja alueita kodistani oranssilla. Chakraa voi ruokkia myös oranssin värisellä ravinnolla, vaatteilla ja tuleen tuijottamalla. Tuoksuista 2. chakraa aktivoivat mm. jasmiini, ruusu, santelipuu ja ylang ylang - yllättäen lempituoksujani. Joogalajeista feminiininen Yin-jooga puhuttelee ja omassa astanga-harjoituksessakin (joka on enemmänkin maskuliininen luonteeltaan) pyrin näköjään vastaanottavaan energiaan.

Näillä ihanan oransseilla fiiliksillä mennään nyt - huomenna on ehkä kaikki jo toisin. :)

syyskuuta 27, 2013

Olemassaolon sietämätön keveys

Eilen joogaohjaajamme sanoi tärkeät sanat: jokaisella asanalla on henkinen harjoitteensa fyysisen ohella. Jooga on ennen kaikkea henkinen harjoitus. Se kehittää pitkäjänteisyyttä, nöyryyttä, kestävyyttä, voimaa ja rauhallisuutta, hetkessä olemista ja egon väistymistä.

Syy siihen, että jokin asana on inhokki tai hankala on korvanvälikysymys. Kysymys ei todellakaan ole siitä, että jokin lihas ei nyt vaan veny tai paikat ei aukea tai voimaa puuttuu. Nämähän ovat vain pikkuongelmia, jotka hoituvat itsestään ajan mittaan. Asanat on aina mahdollista tehdä jollain tasolla fyysisesti. Liikkeistä löytyy erilaisia versioita, joiden kautta niihin voi päästä käsiksi, vaikkei itse asento olisikaan "täydellinen". (Täydellinen lainausmerkeissä, koska jooga ei ole laji, jota "harjoitellaan" ja sitten suoritus on "valmis".) Mikä todella estää asanoissa onnistumisen, on päänsisäinen kysymys. Joogassa on kyse henkisten esteiden kohtaamisesta, ja niihin otetaan kontaktia matolla.

Henkilökohtaisesti vaikein asana tähän asti on minulle ollut päälläseisonta. Tästä olen tilittänyt aiemminkin. Henkisessä mielessä sirsasanassa joutuu kohtaamaan pelkoa. Astangasarjassa se ei ole vahingossa harjoituksen loppupäässä. Kun keho on jo fyysisesti väsynyt, loppuliikkeiden rauhoittuminen ikään kuin kärjistyy päälläseisontaan. Se vaatii totaalisista keskittymistä ja hiljentymistä omaan keskiöön tai muuten tasapaino on menetty. Minulla ainakin näin. Yksikin häiritsevä ajatus ja fokus on hajonnut ja usko mennyt. Yleensä tuhoavat ajatukset ovat mallia "eieiei, en pysty tähän", "apua kaadun" tai pahempaa "apua putoan!" Vaikkei päälläseisonnassa oikeasti voi pudota mistään, absurdi ajatus. Eihän jaloiltakaan putoa sen korkeammalta, vaikka tasapaino menisi alta... mutta tunne on kokonaisvaltaista paniikkia eikä pelko noudata mitään logiikkaa.

Sirsasanassa joutuu henkisesti kohtaamaan itsensä kuoleman pelon. Asanassa joutuu antautumaan tilaan, joka ei ole tutulla tavalla hallinnassa. Siksi se saattaa olla pelottava. Tiedän ihmisiä, joille päälläseisonnassa ei ole mitään sen kummempaa, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka eivät suostu edes tekemään sitä. Ainoa neuvo päälläseisontaan on oikeastaan vain kohdata se. Ei tietenkään ennen kuin keho on siihen fyysisesti tarpeeksi vahva, ettei koko ruumiinpaino kasaudu niskanikamien ja kallon päälle. Päälläseisonnassa paino on hartioilla. Mutta pohjimmiltaan tasapainon ja oman keskiön hakeminen on uskon ja uskaltamisen asia. Ja miten ihana tunne onkaan se, kun tasapaino pysyy. Kyse on luottamuksesta, rauhasta, hiljaisesta voimasta.

Elämä kantaa.

kesäkuuta 14, 2013

Apinamieli

kuva ladattu täältä
Tämä kuva sai naurahtamaan ääneen. Mikä siinä onkin, että loppurentoutuminen tuntuu olevan vaikein osa harjoitusta. Miksi on niin hankalaa olla ajattelematta mitään, pari minuuttia vain olla?

Rakas apinamielemme aka ego tahtoo olla äänessä ja pomottaa, hyppyyttää meitä asiasta toiseen, halusta toiseen, mielikuvasta toiseen. Koko joogaharjoituksen idea on mielestäni oppia hallitsemaan levotonta apinamieltä. Apina ohjaksissa on hyvä renki, mutta ymmärrettävästi huono isäntä.

Käyttäisin rakkaasta apinamielestä ehkä mieluummin erään joogaohjaajani nimistystä lapsi. Apinamieli on kuin pieni taapero, uhmaikäinen. Se kyllä haluaa asioita loputtomiin, se osaa mankumiset, vinkumiset ja itkupotkut, mutta tietenkään sen ei kuulu saada tahtoaan läpi. Jos lapsukainen meinaa loppurentoutuksen aikana karata omille teilleen, se pitää uudelleen ja uudelleen lempeästi mutta lujasti palauttaa takaisin keskiöön, hengitykseen ja rentoon tilaan, jossa ei tarvita mitään. Ja vähitellen se alkaa uskoa, että näin on hyvä. Sinnikkyys palkitaan.

Apinamieli tulee tutuksi myös maton ulkopuolella. Harjoituksen aloittamisen vastustajana se voi olla sitkeä, mutta sitä voi huijata kuten pikkulasta.

1.
- En halua tehdä harjoitusta!
- Ei mutta katsopa miten kiva joogamatto! Avataan se ja istutaan siinä hetki. Eikös olekin mukavaa? Tehdäänkö myös pari asanaa? Ihan vaan muutama, sitten pannaan heti tämä matto pois.

2.
- On nälkä. Jano. Haluan katsoa telkkaria. Haluan karkkia. Haluan nukkua. Haluan roikkua fb:ssä. Haluan rentoutua.
- Onpa hienoja haluja! Tehdään niistä lista. Piirretään kukkasiakin. Voit saada ne kaikki, ihan jokaisen niistä. Täytetään jokaikinen toive vuorotellen. Mutta joogataan ensin. Sitten tehdään joku näistä mainioista jutuista.

3.
- En tee xxx-asanaa! Ihan tyhmä asana. Liian vaikea. En suostu.
- Ei xxx-asanaa ole pakko tehdä. Mutta jos kokeillaan sitä vähän matkaa, sitten voit päättää, haluatko tehdä sen kokonaan.

4.
- Hei pikkuinen apinamieli, kumman haluat tänään, pannaanko sininen vai punainen joogatoppi? Saat valita. Saat ihan itse päättää. Entä kumpi matto otetaan, turkoosi vai violetti?

Sanomattakin on selvää, että apinamieltä pitää muistaa kehua, kun se on ollut nätisti.

- Olitpa tosi reipas tänään! Harjoitushan sujuu jo tosi hienosti sinun kanssasi. Jatketaankin heti huomenna uudestaan, koska olet kehittynyt noin taitavaksi.

Mieli on myös tutkitusti altis kaikille mantroille ja hokemille. Ne alkavat totettaa itseään, koska niin aivomme yksinkertaisesti toimivat. Sen sijaan, että hoemme itsellemme "en jaksa, en pysty, en ehdi, en osaa, olen vanha / laiska / sairas / kankea / lihava / laiha / pitkäjalkainen / lyhytraajainen / isomahainen... ", olisi syytä kouluttaa apinamieltä positiivisin mantroin.

Niin hölmöltä kuin se ehkä aluksi tuntuukin, tätä kannattaa kokeilla. Valitse muutama positiivinen hokema, ja toista niitä itsellesi ääneen 3 kertaa tai 3x3 kertaa. "Rakastan itseäni. Rakastan itseäni. Rakastan itseäni." Tai: "Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa. Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa. Jooga on minulle helppoa ja mieluisaa." Ääneen sanominen on tehokasta, mutta myös toistaminen hiljaa mielessä keskittyen toimii yhtä lailla. Olennaista on välttää negatiivisia sanamuotoja, esim. "en ole laiska" tms. tai jos niitä haluaa käyttää, niiden jättämän tyhjiön täyttämiseksi on liitettävä mantraan jokin positiivinen lause, esim. "En ole laiska vaan olen aktiiviinen ja rohkea."

Toista hokemiasi usein ja niin, että uskot siihen, mitä pikkuapinallesi sanot. Ja katso mitä tapahtuu. Voit yllättyä. :)













kesäkuuta 10, 2013

Jooga on poliittista

Länsimaalaisittain ajateltuna jooga on ihmisen yksityinen juttu, jokaisen oma treeni tai henkinen harjoitus. Idässä jooga on ymmärretty aina myös yhteiskunnallisena ilmiönä. Esimerkiksi Pattabhi Joisin kulmakiviteoksessa Yoga Malassa jooga nähdään hyvinkin poliittisena asiana, jokamiehen ja -naisen oikeutena ja reittinä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja hyvinvointiin.

Nyt joogit ovat osoittaneet mieltä Turkissa kansalaisoikeuksien puolesta. Mielenosoitukset taas yhden ostoskeskuksen rakentamista vastaan saavat viranomaisten taholta aikaan ylimitoitetut toimenpiteet. Täällä videota puiston rauhanomaisesta valtauksesta niin joogien kuin kaikkien muidenkin ihan tavallisten ihmisten käyttöön. Täällä laajempaa selvitystä siitä, mitä Istanbulissa tapahtuu.

Äkkiseltään joogan poliittisuuden voisi tuomita. Joogahan on henkisyyttä, eikä sen tulisi sekaantua politiikkaan. Mutta laajemmassa mittakaavassa kaikki valintamme, ajatuksemme ja tekomme ovat poliittisia, sillä jokainen hengenvetomme vaikuttaa kaikkeen elolliseen ympärillämme. Koska olemme kaikki yhtä yhtenäistä elävää organismia, on jooga aina myös yhteinen kannanotto. Hatunnosto aktivistijoogeille! Make yoga, not war.

toukokuuta 20, 2013

Joogakurssilla

Kaunis kurssiviikonloppu takana, kiitos kaikkeus, että sain tämän kokea.

Tutustuin Saarijärven joogaopistoon, nautin uskomattoman ihanasta kasvisruuasta ja lenpeästä hathajoogasta, luonnosta, kirkkaasta linnunlaulusta, järvimaisemasta ja hiljaisuudesta.

Vaikka joogakurssi kesti vain perjantaista sunnuntaihin, tuntui, kuin olisin ollut kuukauden poissa. Viikonloppu oli muutenkin universaalisti jännittävä, auringonpurkausten vaikutus tuntui niin, että sain lauantai-aamusta järkyttävän migreenikohtauksen, joka alkoi aivan tyhjästä. Jouduin lähtemään kesken mielenkiintoisen luennon vessaan oksentamaan, ja siitä alkoi päänsärky, joka käänsi aivot ja vatsan ympäri. Moista en olekaan ihan vähään aikaan kokenut, ja mietin kovasti, mikä sen laukaisi. Stressin purkaantuminen? Odotuspaineet kurssin suhteen - olen tosi kauan suunnitellut Saarijärvelle lähtöä, ja vihdoin se toteutui, vai mikä ihme? Yleensä en reagoi näin voimallisesti, en ole enää vuosikausiin saanut vastaavia kohtauksia. Puhdistusta on ilmassa ja isosti, kurssin jälkeen on ollut todellakin uudelleen syntynyt olo, taas tuhannennen kerran. Apua tuskaiseen oloon pyysin ja sain. Tämän Christina Perrin kappaleen omat suojelijani laittoivat korviini soimaan, ja se on ihanasti hoitanut ja hellinyt koko viikonlopun. Vaikka tuntuisi, että olemme yksin tai erillämme, meitä rakastetaan koko ajan. Näiden Saarijärven kuvien kera kaikille ihanaa päivää ja kevättä!

Don't be afraid I have loved you
For a thousand years
I'll love you for a thousand more.


näkymää rantalaiturilta


Opiston sisäänkäynti aamuauringossa

Ja tämä kaveri tuli kurkistamaan huoneeni ikkunan taakse










toukokuuta 04, 2013

Usko siirtää vuoria

Kun uskot, asiat tapahtuvat: universumin tanssi, olemassa olemisen täyteys, elämän merkitysellisyys. Mielen tyyneyteen ja täydelliseen läsnäoloon on monta tietä. Yhdelle reitti kulkee joogan kautta, toiselle luonnon, kolmannelle taiteen. Kukapa minä olen sanomaan, mikä on toisille oikein?

Tämä ruumis-mieli-sielu-yhdistelmä, jota kutsun minäksi, lämpenee näköjään joogasta melko tavalla. Siispä teen sitä. Joogan kautta minulle tulee tunne mielekkyydestä. Onko hienompaa asiaa tässä turhuuksien maailmassa kuin tuntea tekevänsä jotain arvokasta?

Harjoitukseni on nyt vaiheessa, jossa tykkään joogata yksin. Tähän saakka olen kokenut, että ainoa oikea ja turvallinen tapa tehdä joogaa on mennä salille ja puhista ryhmässä ohjaajan siunaavan katseen alla. Mutta tänä vuonna olen yhä enemmän siirtynyt yksin joogaamiseen. Siinä on omat haasteensa. Kun huushollissa asustaa kuusi henkeä, joista neljä alaikäistä, rauhallista tuokiota joogalle on hankala järjestää. En sano, että se on mahdotonta, mutta se on hankalaa. Gurun luona käyn silloin tällöin "virittämässä energiat" kohdilleen, mutta muuten mieleni on ikään kuin kääntynyt niin sisäänpäin, että haluan tunnustella ja hakea asanoita itsekseni. Haen hiljaisuutta ja rauhaa harjoitukseen, keskittymistä ja läsnäoloa, itseni kuuntelemista.

Jakoon lähtee video joogan hyvistä vaikutuksista ja itseensä uskomisen tärkeydestä.

Namaste!






maaliskuuta 12, 2013

Ylösalaisin kaikki on samoin mutta toisin

Kuva: freedigitalphotos.net
mr. lightman
Suunnilleen vuosi sitten aloitin säännöllisen joogamisen parin vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui kipeytyneestä polvesta, ja tauon aikana tuntuma harjoitukseen tietenkin rapistui lähes olemattomaksi.

Jooga on elämänmittainen oppimisen tie, ja myös tauko voi olla kehityksen kannalta arvaamattoman tärkeää aikaa. Nyt harjoitukseni alkaa olla suunnilleen sillä tasolla, jolle se jäi ennen kipujen ilmestymistä ja luopumisprosessia, jonka aikana jouduin isosti miettimään, onko jooga mun juttu ja jos, niin millä ehdoilla.

Nyt, kun olen aloittanut tavallaan alusta, asanoita on ollut pakko tehdä hitaasti, ainoastaan kehon ehdoilla ja itseä kuunnellen. Joogasta on vihdoin tullut oma harjoitus, ja sillä, mitä kukaan muu sanoo, tekee tai ajattelee ei ole merkitystä. Ei edes ohjaajalla. Vastuu itsestäni on ainoastaan minulla, ja harjoituksen intensiteetin päätän minä.

Huiman tärkeitä asioita on tapahtunut. Jooga on muuttunut pinnistelemättömäksi - tai ainakin siihen suuntaan. Luulin aina tienneeni, mitä tarkoitetaan harjoituksen rentoudella, mutta olen saanut huomata, etten ole tiennyt mitään. :) Harjoitus ei tosiaankaan ole tekemistä, se on olemista. Asanoita ei suoriteta, niitä tunnustellaan. Joogaa ei pusketa, päinvastoin. Mitä enemmän päästän irti, sitä helpompi harjoitus on. Ei ole olennaista mitä teen, vaan miten.

Itsestäänselviä lausahduksia, jotka ovat nyt luiden ja ytimien kautta koettuina heränneet eloon. Seitsemisen vuotta joogapolun taaperrusta takana ja jotain alkaa vihdoin loksahdella kohdilleen. Ahaa...! on ehkä parhaiten tätä fiilistä kuvaava ilmaus. Olo on sellainen, että olen tehnyt kertauskierroksen. Vuoden aikana olen lähtenyt aivan joogan alkeista ja käynyt läpi kaiken siihen asti oppimani, mutta eri syvyysasteella. Ne osiot, joiden ohi olen viime kierroksella hypännyt laiskuuttani tai vain hosunut puhtaasta etenemisen innosta, tulivat nyt lusikoitavaksi. Egon kanssa on tehty työtä, juuri sen kaverin kanssa, joka ähisee aamuisin, että on kohtuutonta vaatia ketään joogaamaan kuudelta tai joka väittää kaikkitietävällä äänellä, että ihan hyvin voi istua risti-istunnassa läppärin ääressä koko päivän ja se vastaa harjoitusta.

Vaikeita asanoita olen joutunut lähestymään kärsivällisyydellä. Päälläseisonta, aiemmin sanoinkuvaamattomia kauhuntunteita herättänyt mörkö on yhäkkiä vain asana muiden joukossa. Kun aiemmin tunsin, että maailmani käännetään ylösalaisin ja minulta viedään niin sanotusti pohja pois, se on alkanut tuntua pelkältä vatsalihasliikkeeltä ja tasapainon hakemiselta - noin kärjistetysti sanottuna. Sitäpaitsi se on äärettömän miellyttävä asana, mielipide, jonka olen usein kuullut joogeilta ja mielessäni ajatellut, että niin varmaan. Kenestäkään päälläseisonta ei voi tuntua miellyttävältä. Se on korkeintaan itsetuntoa hivelevä asana, jos on onnistunut voittamaan pelkonsa ja keksinyt, kuinka siellä killutaan kauan.

Päällä seisonta on todellakin ihanan rauhoittavaa. Kun huomaan, että hallitsen kehoani myös ylösalaisin ja ettei asento itse asiassa poikkea jalkojen päällä seisomisesta (paitsi että vietämme aika paljon suuremman osan elinajastamme jalkojen kuin pään päällä), sirsasana on paljastanut minullekin kauniimman puolensa. Joskus kannattaa myös kaatua kunnolla vain huomatakseen, ettei maailma silti kaadu. Sivulle päin kipatessa käy tuskin kuinkaan, ja painopisteen mennessä yli selkä vaan pyöreäksi ja kuperkeikalla alas. Ja eikun takaisin ylös.

Tällaista kaikkea kivaa päälläseisonnassa voi sitten tulevaisuudessa tehdä, kun siellä oppii viihtymään. Harjoitukset jatkukoot.



helmikuuta 16, 2013

Hottia Yin joogaa

Joogakokeilut on nyt laajennettu Yin joogaan. Päädyin tähän hidastempoiseen joogamuotoon, koska jo kaksi ihmistä on erittäin painavalla äänensävyllä sanonut minulle, että kokeile. En usko sattumiin, joten en jäänyt odottamaan kolmatta kehotusta universumilta tarttua tähän vinkkiin. Marssin HotYin -tunnille, joka kesti ruhtinaalliset puolitoista tuntia ja ihastuin!

 Kuten ylipäätään joogaa, tätäkin kokemusta on vaikea sanallistaa. Jooga on tehtävä itse, muutoin se ei avaudu. Mutta lyhykäisyydessään kyse on Astangajoogalle lähes vastakkaisesta suuntauksesta. Astanga on dynaamisena joogamuotona yang-tyylinen harjoitus, joka treenaa tehokkaasti lihaksia. Yin joogan kolmesta viiteen minuuttia pitkät venytykset taas kohdistuvat enemmän sidekudoksiin ja jänteisiin. Yin muistuttaakin syvävenyttelyä, mutta kun siihen yhdistetään joogahengitys, tuloksena on todella luihin ja ytimiin asti ulottuvaa rentoutumista.

Yin jooga koostuu lähinnä lattialla tehtävistä asanoista. Harjoitus on hyvin meditatiivinen kokemus. Lämpö on ihanaa, rakastan hot-salin lamppuja niin, että voisin käydä syleilemässä niitä tunnin jälkeen samoin kuin tosijoogit käyvät halaamassa gurujaan. Keskellä hyistä helmikuuta mikään ei nostata energioitani paremmin kuin lämpö! Lisäksi asanoilla on ihanat nimet: perhonen, lohikäärme, sammakko, joutsen,onnellisen lapsen asento... Itseni kaltaiselle verbaaliselle ihmiselle selkokieliset nimet auttavat hahmottamaan paljon sitä, mihin asanalla pyritään. Muutenkin tarvitsen harjoitukseen sen, että joku selittää asanat, puhuu ne auki. Pelkkä jäsenieni taivuttelu ja asettelu ei loksauta palikoita aivoissani, ellei toimintaa pueta myös sanoiksi: miksi jotain tehdään ja miten se vaikuttaa. Yintunnilla kehosta löytyy myös mojovia kipupisteitä. Asanoita ei kertakaikkiaan voi runnoa, koska niissä viivytään niin pitkän aikaa. Sopiva tuntu on haettava kärsivällisesti, muuten viittä minuuttia samassa asennossa ei jaksa olla. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, että aika hurahti sekunnissa. Leijuin euforian tunteen vallassa jossain katon ja taivaan välillä. Kerrankin oli aikaa tunnustella kehon kulmia kaikessa rauhassa, mihinkään ei sattunut eikä mikään piiskannut eteenpäin. Pysähdyin hetkeen ja vain olin. Tätä lisää!

tammikuuta 29, 2013

Jooga lieventää masennusta

Helsingin Sanomat tänään: kovempaa tieteellistä näyttöä joogan eduista.
Näinä aikoina, kun yhä useampi on väsynyt työhön tai työttömyyteen, elämän umpikujamaisuuteen tai vain uupunut suhteettoman rankoilta tuntuvien vaatimusten äärellä, jooga on hetkeen pysähtymistä ja itsen kuuntelemista. Harjoituksen ajan saa kerrankin luvan kanssa vain kuulostella, miltä minusta tuntuu.

Jooga tekee hyvää. ॐ शान्ति - Om Shanti.